Parannusmalli ja PDSA sekä SDCA

Demingin popularisoima PDSA (Plan, Do, Study, Act) parannusmalli, jonka alkujaan oli esittänyt Walter A. Shewhart. Tämä malli on ollut pohjana DMAIC-prosessille ja systeemin parantamiselle. 

DMAIC-parannusmalli ja keskeiset kysymykset, joihin etsitään vastausta

PDSA ja SDCA ovat kaksi strukturoitua menetelmää, joilla on sama yhteinen lähestymistapa: toimiminen ongelman tai mahdollisuuden perusteella. Vaikka PDSA pyrkii ratkaisemaan ongelman mahdollisimman tehokkaasti, SDCA (Standardize, Do, Check, Adjust) pyrkii pitämään prosessin käynnissä ja varmistamaan, että tämä ongelma ei toistu. Jos ylläpitoa ei ole tehokkaasti järjestetty, prosessin suorituskyky laskee. PDSA ja SDCA dualismi on esitetty myös stabiilisuuden ja suorituskyvyn analyysikuvassa.

PDSA (DMAIC) tavoitteena on suorituskyvyn parantaminen, jossa toimenpiteet kohdistuvat systeemiin ja satunnaissyihin. SDCA (perinteinen ongelmanratkaisu) keskittyy erityissyiden ratkaisuihin ja ylläpitoon. Erityissyyt uhkaavat systeemiä ulkopuolelta ja niiden määrä kasvaa jatkuvasti, jos niitä ei ratkaista ja lopulta niistä tulee osa systeemiä, ei-toivottu ”maantapa”. 

Kysymys on eräänlaisesti systeemin ja prosessin entropiasta – ”likaantumisesta, kulumisesta, hitaasta tuhoutumisesta”. Kysymys on ylläpidosta (maintenance). Ulostuloissa (output) esiintyvät poikkeamat voitiin erotella (input) systeemin luonnollisista poikkeamista SPC-korteilla. 

PDSA ja SDCA-mallit
Design for Six Sigma -koulutus

Design for Six Sigma

Jatka lukemista ja tutustu suunnittelun Six Sigmaan, Design for Six Sigma, DFSS.

Design for Six Sigma

Tilaa uutiskirje

Liity postituslistalle ja saat ajankohtaista tietoa Lean Six Sigmasta ja laatutekniikoista sekä laadun kehittämisestä suoraan sähköpostiisi.